Viikko 29

Ajattelin tehdä tältä viikolta jonkinlaista koontia siitä mitä ollaan touhuiltu jo menneinä päivinä.

Maanantai ja uudet kengät.

Uudet popot jalkaan ja muuten vapailua. Masi rauhoitettiin suunkautta annettavalla rauhoittavalla kun kengittäjä tuli. Sen annettiin vaikuttaa sen aikaa, kun toiselle hevoselle laitettiin kengät jalkoihin. Oman kengityksensä Masi olikin sopivan tokkurainen ja seisoi hyvin nätisti paikallaan. Loppua kohti rupesi vähän virkoamaan, mutta käyttäytyi asiallisesti. Itse juuri jännitin, että jos rupeaa heräileen liikaa. Sepän kanssa sovittiinkin, että ensin takajalat, kun on vielä sopivasti tokkurassa. Me, kun ollaan etujalkoja enemmän nosteltu, eikä se olekkaan enää niin ihmeellistä.

Tiistai ja seikkailu Pohtiksen kentälle.

Tältä se näytti, kun sen hain laitumelta

Tiistaina olikin luvassa jotain utta ja jännää Masille. Tallilta oli lähdössä Pohtiksen kentälle yksi ratsukko Hanna Heiskasen kouluvalmennukseen. Aikani pohdittua ja viime hetkessäkin vielä sääennustusta tuijottaen päätin kuitenkin lähteä ponin kanssa paikan päälle katseleen.

Aah, mikä mutapaakku minua olikaan vastassa laitumella. Oikeen kunnon märkää mutaa ja savea koko poni täys. Ei auttanut kun letkulla laskea suoraan päälle, hyvä kun silläkään sain irti!

Pohtiksella

Lastattiin ensin toinen hevonen, jonka jälkeen oli Masin vuoro. Ensin vähän jännitti, että mitähän tulee ja meneekö se edes kyytiin. Poni kuitenkin yllätti mut täysin ja kävelin aivan suoriltaan kyytiin! Sain taas olla todella ylpeä nuoresta miehestä. Itse paikanpäällä fiksu käytös jatkui. Kävin talutteleen lähi metsässä ja sitten seisoskeltiin kentän reunalla, mä katselin valmennusta ja Masi keskittyi syömiseen ;) Hetkittäin oli vain hermostunut paikanpäällä, mutta se johtui kyllä paarmojen valtavasta määrästä. Kotiin päin, kun lähdettiin niin lastattiin samassa järjestyksessä ja poni meni jälleen vallanmainiosti kyytiin. Kyllä kannatti lähteä reissuun mukaan, vaikka ensin sitä pitkään arvoin. Masi kyllä yllätti omistajansa täydellisesti hyvällä käytöksellä reissunpäällä.





Keskiviikko ja satula

Ensin suunnitelmissa oli keskiviikolle kävelyreissu harjun maastoissa talutellen, mutta taluttajaan iski kävelylaiskuus ja totaali uupumus, johon ei oikeen päiväunetkaan auttanut. Halusin kuitenkin tehdä jotain kehittävää. Otettiinkin ensimmäisen kerran satula kehiin minulla ollessaan. Ensin vähän jännitti, mutta ruoka helpotti tilannetta. Nopeasti jännitys hävisi ja sain rauhassa satuloida, eihän tämä kuitenkaan Masille ollut ihan ensimmäinen kerta, ei tosin kovin moneskaan. 


Satuloinnin jälkeen taluttelin se selässä kentällä hetken ja hölkötytin vähän liinassa. Tehtiin liinassa hommia tosi lepposasti. Eihän se satula sitten enää yhtään ihmetyttänytkään :) Ehkä siitä vielä tulee ratsuponi!

Torstai ja sivuohjat

Tämä viikko jatkuu uusilla asioilla. Torstaina luvassa oli sivuohjat, jotka laitettiin juoksutusvyöhön kiini ja ihan löysiksi vielä. Eipä lapsi siitäkään ihmeissään ollut :) Tehtiin sitten käyntiä ja ravia liinassa sivuohjien kanssa, mutta sitten laukkaa varten otin ne pois. Meillä vielä tuossa liinassa laukkaamisessa on harjoiteltavaa vielä, mutta onhan kyseessä nuorihevonen, joka on säännöllisessä käsittelyssä ollut vasta mulle tultuaan.

Ponin hoidon jälkeen muutaman laudan kerkesin nakella pihassa olevaan nuotioon. Meillähän tallissa puretaan nyt toisen puolen karsinat ja niistä eristeet. Kaikki menee siis uusiksi. Viikonloppuna onkin siis luvassa enempi talkoohommia :)
 

- Poni ja sen omistaja