Hyppäsi aivan tosi tosi hienosti, vaikka taas alkuun oli vähän löysä. Rupeaa hyppääminen kiinnostaan vasta, kun esteet on esteitä. Hypytyksen osalta sanottakoon, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
 |
| Liioittelua? |
 |
| Liioittelua? |
 |
| Oma lemppari <3 |
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Irtohypytys
Ai, että se rupeaa osaan olla pesarissa paikallaan, kun sitä harjataan ja varustetaan!
Hyppäsi aivan tosi tosi hienosti, vaikka taas alkuun oli vähän löysä. Rupeaa hyppääminen kiinnostaan vasta, kun esteet on esteitä. Hypytyksen osalta sanottakoon, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Hyppäsi aivan tosi tosi hienosti, vaikka taas alkuun oli vähän löysä. Rupeaa hyppääminen kiinnostaan vasta, kun esteet on esteitä. Hypytyksen osalta sanottakoon, että kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Juoksutusta ja puomeja
Torstai
Pesarissa seisoskelu treeniä! Kyllä se kai vielä oppii oleen paikallaan! Poni oli hienosti pesupaikalla, kun harjailin sitä viiden sentin rapakerroksen alta esiin. Oon ruvennut miettiin onko sen ihan välttämätöntä ottaa sellainen kuorrutus ihan joka päivä? Ilmeisestikin tarvitsee. Sovitettiin myös uudet suojat ja bootsit ja sopivat olivat :)
Ei tälle päivälle mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ihan kevyttä hölkkää liinassa ja yhdet laukannostot molempiin suuntiin. Nousi kerrasta! Muuten olikin liinassa viisas mies.
Asiaa ei ihmeemmin ole, mutta korvataanko se sitten kuvilla? Tässä nyt kuitenkin kuvia torstailta ja kameran takana isäntä.
Perjantai
Aurinko paistaa taas pitkästä aikaa oikeen kunnolla, niin että on jo jopa kuuma. Mua olikin laitumella vastassa yllättäen kurainen, mutta myös hyvin rauhallinen tapaus. Tänäänkin ohjelmassa oli pesarissa olemisen treenailua. Rupeaa jo aika hyvin ymmärtään, että haluan sen pysyvän paikallaan. Voi ruveta oleen jo hetkittäin ihan ylpeä tästä 4-vuotiaasta, koska käytös on hetkittäin niin fiksua.
Juoksuttelu ohjelmaan otettiin puomeja. Pari toistoa kumpaankin suuntaan ravissa kolmen puomin yli. Masi oli hieno! Se on kyllä mahtava, kun se keskittyy täysillä ja se on ihan tosissaan tekemässä. Ei montaa kertaa otettu puomeja, kun oli niin hyvä. Puomien jälkeen laukat kumpaankin suuntaan. Oikeeseen suuntaan olikin sitten tänään taas vähän vaikeuksia. Nostaa kyllä, mutta ei meinaa mahtua ympyrälle laukkaamaan eli tässä on vielä paljon treenattavaa. Olen kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväinen laukkoihin, koska on jo niissä kehittynyt. Vasempaan suunntaan laukka on todella paljon hallitumpaa ja pystyy hyvin laukkaileen ympyrällä!
Lopuksi pesupisteellä kastelu sujuu jo hyvin helposti ja rauhallisesti. Ei se enää pelkää :) Toinen asia minkä tänään tajusin. Masi ei enää yhtään jännitä suihkupulloa. Sain jo ilman mitään ongelmia suihkia myrkkyä haaroväliinkin, eikä haittaa mitään. Oppii se :)
Kuvia perjantailtakin, kun asiaa on vähän niin korvataan kuvilla! Sama kuvaaja kameran takana tänäänkin.
Ehkä tässä taas tältäerää. Huomenna jos ei ihmeitä pääse tapahtuun, niin olisi ponin tarkoitus irtohypätä. Siitä sitten seuraavalla kertaa.
Pesarissa seisoskelu treeniä! Kyllä se kai vielä oppii oleen paikallaan! Poni oli hienosti pesupaikalla, kun harjailin sitä viiden sentin rapakerroksen alta esiin. Oon ruvennut miettiin onko sen ihan välttämätöntä ottaa sellainen kuorrutus ihan joka päivä? Ilmeisestikin tarvitsee. Sovitettiin myös uudet suojat ja bootsit ja sopivat olivat :)
Ei tälle päivälle mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ihan kevyttä hölkkää liinassa ja yhdet laukannostot molempiin suuntiin. Nousi kerrasta! Muuten olikin liinassa viisas mies.
Asiaa ei ihmeemmin ole, mutta korvataanko se sitten kuvilla? Tässä nyt kuitenkin kuvia torstailta ja kameran takana isäntä.
 |
| Oma suosikkini. |
 |
| Tästäkin kyllä tykkään. |
Perjantai
Aurinko paistaa taas pitkästä aikaa oikeen kunnolla, niin että on jo jopa kuuma. Mua olikin laitumella vastassa yllättäen kurainen, mutta myös hyvin rauhallinen tapaus. Tänäänkin ohjelmassa oli pesarissa olemisen treenailua. Rupeaa jo aika hyvin ymmärtään, että haluan sen pysyvän paikallaan. Voi ruveta oleen jo hetkittäin ihan ylpeä tästä 4-vuotiaasta, koska käytös on hetkittäin niin fiksua.
Juoksuttelu ohjelmaan otettiin puomeja. Pari toistoa kumpaankin suuntaan ravissa kolmen puomin yli. Masi oli hieno! Se on kyllä mahtava, kun se keskittyy täysillä ja se on ihan tosissaan tekemässä. Ei montaa kertaa otettu puomeja, kun oli niin hyvä. Puomien jälkeen laukat kumpaankin suuntaan. Oikeeseen suuntaan olikin sitten tänään taas vähän vaikeuksia. Nostaa kyllä, mutta ei meinaa mahtua ympyrälle laukkaamaan eli tässä on vielä paljon treenattavaa. Olen kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväinen laukkoihin, koska on jo niissä kehittynyt. Vasempaan suunntaan laukka on todella paljon hallitumpaa ja pystyy hyvin laukkaileen ympyrällä!
Lopuksi pesupisteellä kastelu sujuu jo hyvin helposti ja rauhallisesti. Ei se enää pelkää :) Toinen asia minkä tänään tajusin. Masi ei enää yhtään jännitä suihkupulloa. Sain jo ilman mitään ongelmia suihkia myrkkyä haaroväliinkin, eikä haittaa mitään. Oppii se :)
Kuvia perjantailtakin, kun asiaa on vähän niin korvataan kuvilla! Sama kuvaaja kameran takana tänäänkin.
Ehkä tässä taas tältäerää. Huomenna jos ei ihmeitä pääse tapahtuun, niin olisi ponin tarkoitus irtohypätä. Siitä sitten seuraavalla kertaa.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Shoppailua ja vapaata
Poni onkin tämän alku viikon laiduntanut lähinnä. Maanantaina treenattiin pihalla kiinni olemista, niin että pitäisi ihan malttaa seistäkin paikallaan. Tämä on pienelle ponille vaikeaa, kun ihmiset liikkuu ja hevoset tulee ja menee. Muuna touhuna meillä oli liinassa juoksuttelu löysillä sivuohjilla. Laukat oli tänään paremmat! Rupeaa todella tajuaan mitä siltä pyydetään.
Pari kuva maanantailta. Laadullisesti kännykkälaatua.
Pieni pätkä videota maanantailta sen jälkeen, kun vein Masin takas laitumelle. Kuvassa näkyy muuten se putkiaita, mistä Masi viikonloppuna oli hypännyt yli..
Ai mitäkö sitten tällä viikolla muuten. No Masi on pitänyt vapaata ja keskittynyt syömiseen :) Itse oonkin ahkerasti myynyt itselle tarpeettomia hevoskamppeita. Tästä suuresta työstä palkitsinkin itseni shoppailemalla Masille pientä kivaa Hööksiltä tänään. Niin ja Horze:n pakettia vielä odotellaan..
Hööksiltä mukaan tarttuivat Lami-Cell:n punaiset suojat, joita olen jo tovin kuolannut. Jotenkin tykästyin niihin yhtäkkiä ja ne vaan piti saada! Vaikka yleensä tyydyn hillittyyn mustaan.
Toisena Hööksiltä lähti mukaan punaiset Expert X-country Equi-Guard® bootsit. Näiden ostosta voin, ehkä ihan vähän pistää hyvän myyjän piikkiin, kyseessä siis kaveri.
Hevostavaran lisäksi sieltä lähti mukaan koiralle pinkki heijastintakki. Viimeksi yritin ostaa sitä meidän uroskoiralle, mutta isäntä kielsi. Nyt mulla on vihdoin se narttu koira, jolle saan ostaa pinkkiä!
No niin, eiköhän meillä olla nyt shoppailtu sitten tarpeeksi. Horzen paketti, kun vielä saapuu. Siellä on muun muassa omenanmakuiset kolmipalakuolaimet ja satulavyö. Meillähän on nyt tosiaan ollut käytössä suora Apple Mouth® kuolain. En oikeen tykkää suorasta muuten, mutta se on helppo laittaa suuhun. Meillähän tosiaan on ollut kuolaimen kanssa välillä vähän erimielisyyksiä. Tämän takia ostin suoran kuolaimen, jonka suuhun saaminen on huomattavasti helpompaa.
Loppuviikosta olisi suunnitelmissa liinassa touhuja, maastolenkkiä ja toivottavasti irtohypytystäkin.
Pari kuva maanantailta. Laadullisesti kännykkälaatua.
 |
| Ruoka maistuu pesun jälkeen |
 | |||
| Miten niin söin koko päälläni? |
Pieni pätkä videota maanantailta sen jälkeen, kun vein Masin takas laitumelle. Kuvassa näkyy muuten se putkiaita, mistä Masi viikonloppuna oli hypännyt yli..
Ai mitäkö sitten tällä viikolla muuten. No Masi on pitänyt vapaata ja keskittynyt syömiseen :) Itse oonkin ahkerasti myynyt itselle tarpeettomia hevoskamppeita. Tästä suuresta työstä palkitsinkin itseni shoppailemalla Masille pientä kivaa Hööksiltä tänään. Niin ja Horze:n pakettia vielä odotellaan..
Hööksiltä mukaan tarttuivat Lami-Cell:n punaiset suojat, joita olen jo tovin kuolannut. Jotenkin tykästyin niihin yhtäkkiä ja ne vaan piti saada! Vaikka yleensä tyydyn hillittyyn mustaan.
Toisena Hööksiltä lähti mukaan punaiset Expert X-country Equi-Guard® bootsit. Näiden ostosta voin, ehkä ihan vähän pistää hyvän myyjän piikkiin, kyseessä siis kaveri.
Hevostavaran lisäksi sieltä lähti mukaan koiralle pinkki heijastintakki. Viimeksi yritin ostaa sitä meidän uroskoiralle, mutta isäntä kielsi. Nyt mulla on vihdoin se narttu koira, jolle saan ostaa pinkkiä!
No niin, eiköhän meillä olla nyt shoppailtu sitten tarpeeksi. Horzen paketti, kun vielä saapuu. Siellä on muun muassa omenanmakuiset kolmipalakuolaimet ja satulavyö. Meillähän on nyt tosiaan ollut käytössä suora Apple Mouth® kuolain. En oikeen tykkää suorasta muuten, mutta se on helppo laittaa suuhun. Meillähän tosiaan on ollut kuolaimen kanssa välillä vähän erimielisyyksiä. Tämän takia ostin suoran kuolaimen, jonka suuhun saaminen on huomattavasti helpompaa.
Loppuviikosta olisi suunnitelmissa liinassa touhuja, maastolenkkiä ja toivottavasti irtohypytystäkin.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Helähdös
Halusin vielä kaivaa esille edellisen hevoseni. Suomenhevostamma Helähdös eli Hellu. Hellu ei juuri muuta osannut mulle tullessaan kuin lähteä pohkeesta eteenpäin ja tulla pidätteestä takaisin. Olin pikkunen likka ja se vei mua, kun litran mittaa maastossa ja kentällä se ei liikkunut mihinkään. Se suorastaan liimautui kenttään kiinni. Ja aina kun kevään ensimmäiset vihertävät tupot rupesivat kasvamaan, niin se vei mua tupolta toiselle vaikka kuinka yritin inistä narun toisessa päässä. Onneksi sain apua ihanilta ihmisiltä, jotka auttoivat opettamaan nuoren neidin tavoille.
Pikku hiljaa se oppi liikkuun kentällä oikeinpäin ja jopa hetkittäin etenemään. Se opetti mua paljon, olinhan mä suoraan ratsastuskoulusta lähtenyt hevosen omistajaksi. Ja kun tilanteen kruunasin vanhempien hevostietämyksen laajuus tai pikemminkin sen puute. Ne kun juuri ja juuri tiesi, että ne syö heinää ja porkkanaa ja että hevosella on kaviot. Onneksi mulla oli apua lähellä tallin puolelta, josta löysinkin ihanan ihmisen. Tämä kyseinen henkilö on opettanut mulle ja Hellulle aikoinaan ihan kaiken ja jatkaa edelleen mun ja Masin kanssa.
Mun ja Hellun taival ei ole ollut yksinkertainen ja helppo. Alun jälkeen selvisi kesäihottuma. Olin ihan hukassa. Hyvä kun olin edes joskus kuullu sellaisesta. Mitä mä teen ja miten tätä hoidetaan?! Kokeilin niin montaa asiaa, etten enää itsekään varmasti muista kaikkea. Päällimmäisenä mieleeni jäi viimeisin ja toimivin eli seerumihoito. Luin tästä hoidosta joskus aivan vahingossa netistä ja päätin, että haluan yrittää. Soitinkin heti Nummelan eläinlääkäriasemalle ja kyselin asiasta eläinlääkäri Raija Hallamaalta. Viimeiset vuodet käytin tätä hoitoa Hellulle ja se toimi hyvin. Olihan se tietenkin loimitettuna päästä varpaisiin koko kesän yötäpäivää. Oli ihan tuurista kiinni, joku kesä se hinkkasi tukan pois ja joku kesä se taas ei sitä tehnyt.
Kesäihottuman lisäksi tämä hevonen opetti mulle paljon muistakin sairauksista. Hiekkaähky, vatsahaava.. Hellu kaatui tarhassa keväällä 2005, kun sen tarhakaveri ajoi sen kumoon. Tästä seurauksena oikeaan takajalkaan valtava haava. Ihan kuin joku olisi vetänyt 30 cm puukolla takareittä auki. Sieltä roikkui lihas ulkona, joka oli kaatumisen seurauksesta mennyt poikki. Kuulostaa hurjalta ja näytti hurjalta. Tämän jälkeen siitä kuitenkin tuli vielä ratsu, vaikka ei heti uskoisi. Hiekka touhut. Vein sen vain mielenkiinnosta Hyvinkään hevossairaalaan tutkittavaksi, kun kaverin hevoselta löytyi hiekkaa. Hellulla oli siis vähän samantyylisiä oireita. Lopputulos oli, että hiekkaa oli niin paljon ettei eläinlääkäri uskaltanut luvata sen selviävän hengissä. Eli siis itkukurkussa tyhjän trailerin kanssa kotiin, eikä auttanut muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Joka päivä odotin eläinlääkärin soittoa kauhuissani. Luojalle kiitos kaikki meni hyvin ja vajaan viikon päästä päästiin hakeen se takaisin kotiin. Tämän jälkeen me käytiin aina syksyisin kontrolloimassa Hyvinkäällä hiekan määrää. Ensimmäisessä kontrollissa tilanne oli järkyttävä. Olin syöttänyt sille säännöllisesti kuurina psylliumia, jonka piti poistaa vatsaaan kertyvää hiekkaa. Kuitenkin röntgenkuvassa mua odotti järkyttävä yllätys. Vuodessa kaikesta ehkäisemisestä huolimatta hiekkaa oli puolet siitä mitä ensimmäisellä kerralla.. Taas se jäi sinne hoidettavaksi.
Vuosi lisää ja uusi kontrolli 2009 syksyllä. Heppa alkoi oireileen ja lähdettiin sen takia katsoon, että paljoko hiekkaa on. Hiekkaa oli vähän, mutta pieni vatsahaavan alku löytyi. Lähdettiin kotiin hoitaan ja ensimmäisen kerran kokeiltiin kuonokoppaa, jottei Hellu voisi syödä hiekkaa. Kolme viikkoa kotona hoitoa ja Hyvinkäälle kontrolliin. Hiekka oli saatu poistettua, mutta vatsahaava oli lääkityksestä huolimatta muuttunut verestäväksi. Se oli viimeinen kerta, kun puin kuonokopan päähän. Monta pitkää kuukautta ja monta kontrollia ja monta kaasuähkyä, jonka jälkeen vihdoin se sai vatsahaavasta terveen paperit. Alkoi iso työ millä se ehkäistäisiin jatkossa. Heinäverkkon jos toisenkin sitten hommasin, jotta saatiin heinien syönti kestään mahdollisimman pitkään. 2011 syksyllä vasta kehiteltiin heinähäkki joka oikeasti toimi.
2010 keväästä 2011 loppukesään tai syksyyn meni hyvin. Treenattiin, heppa oli parempi kuin koskaan. Vihdoin kesällä 2011 pääsin hyppään sillä, jopa parit kisatkin. Kisat nyt meni miten meni, mutta kotona homma rupesi sujuun. Treenattiin laukkaa, jotta se saataisiin paremmaksi. Kunnes sitten se takajalka alkoi oireilla. Ensin hierottiin, joka auttoikin. Hevonen muuttui todella hyväksi. Yhtäkkiä alkoi oireilla uudelleen, hierottiin ja hoidettiin tuloksetta. Olin jo varannut ajan Teivoon kuviin, jotta saataisiin selvyys jalan tilasta. Ajan piti olla 30.11.2011. Kuitenkin ähkyily alkoi 27.11. talutin ja talutin, mutta ei auttanut. Eläinlääkäri kävi kotona ja löysi ummetustukoksen. Kuitenkin tilanne oli sen verran huono vielä illalla, että lähdettiin kello 23 ajaan Hellua Hyvinkäälle päivystykseen. Siellä mitattiin kuumetta 38,8. Laitettiin eristyskarsinaan. Seuraavana päivänä mulle soitettiin, että sillä oli 40,2 kuumetta ja fibrinogeeniarvo 7,0. Siitä se kierre alkoi 6 antibiotti kuuria, välillä sulfaa ja välillä penisiliiniä. Tilanne helpotti aina kuurin ajaksi, jonka jälkeen palasi. Vuoden vaihteen jälkeen tilanne oli hetken parempi. Kerkesin muutaman viikon palautella sitä liikutukseen, kunnes jälleen. Pian rupesi epätoivo tulemaan ja usko loppumaan. Rupesin pikku hiljaa tekeen päätöstä Hellun pois päästämisestä. Se tuntui pahalta. Ajatus kypsyi ja rupesin katsomaan myytäviä poneja. Alkuun myytävien katsominen tuntui pahalta ja ajan kuluessa se rupesi tuntumaan hyvältä ja tunsin siitä pahaa omaatuntoa. Enhän mä saisi! Lopulta sitten maaliskuun lopussa sain sovittua eläinlääkärin kanssa, että 4.4.2012 olisi Hellun viimeinen päivä. Viimeinen viikko tuntui kamalalta, en pystynyt mennä tallille, kun Hellun näkeminen tuntui pahalta. 1.4. kävin viimeisen kerran jättämässä hyvästit tuolle upealle eläimelle, joka opetti mulle valtavasti. En siis itse saatellut sitä viimeiselle matkalle, onneksi on ystäviä jotka auttavat.
Nyt siitä on kohta neljä kuukautta aikaa ja edelleen, kun tätä tekstiä kirjoitan niin kyyneleet valuvat poskelle. Sinä päivänä kun Hellu nukkui pois niin itkin, mutta suurin itku oli itketty jo ennen sitä. Ennen, kun kaikki oli ohi sanoin aina, että olisi ollut helpompaa kun joku olisi sanonut että se on nyt välittömästi laitettava pois. Ei olisi tarvinnut tehdä sitä päätöstä itse. Nyt jälkeen päin voin sanoa, että oli tosi helpottunut olo kun se oli ohi. Ikävä mun on valtava, mutta seison täysin päätökseni takana. Tiedän tehneeni täysin oikean päätöksen. Kun toinen ovi sulkeutuu takana, niin toinen edessä aukeaa. Ja kyllä Masin tulo on ehdottomasti helpottanut mun oloa. Masin kanssa kesä on tuntunut oudolta. Missä on ihottumaloimet, putelit ja purnukat? Eikä mun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, kun yhtenä päivänä mene ottaan sitä laitumelta, mun ei tarvitse katsoa onko se hinkannut itsensä rikki jostain kohtaa.
Tässä vielä jotain nättiä, joka ei ole itse kirjoitettua.
Kuvia mun ja Hellun yhteiseltä matkalta. Miten voi valita vain muutaman kuvan..
"Tuon hevosen selästä olen niin monta kertaa tullut alas, milloin mitenkäkin päin. Se on saanut minut hulluksi päättömillä tempauksillaan, ihmeellisillä säikkymisillä, valtavilla pukkisarjoilla ja tallonut varpaani. Silti se on rakkain hevonen maailmassa."
27.5.1999-4.4.2012 suomenhevostamma Helähdös
"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien,
pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento."
Kiitos näistä yhteisistä vuosista ja kaikesta siitä mitä mulle opetit kaikkine tempauksinesi, ikävä on valtava! ♥
Pikku hiljaa se oppi liikkuun kentällä oikeinpäin ja jopa hetkittäin etenemään. Se opetti mua paljon, olinhan mä suoraan ratsastuskoulusta lähtenyt hevosen omistajaksi. Ja kun tilanteen kruunasin vanhempien hevostietämyksen laajuus tai pikemminkin sen puute. Ne kun juuri ja juuri tiesi, että ne syö heinää ja porkkanaa ja että hevosella on kaviot. Onneksi mulla oli apua lähellä tallin puolelta, josta löysinkin ihanan ihmisen. Tämä kyseinen henkilö on opettanut mulle ja Hellulle aikoinaan ihan kaiken ja jatkaa edelleen mun ja Masin kanssa.
Mun ja Hellun taival ei ole ollut yksinkertainen ja helppo. Alun jälkeen selvisi kesäihottuma. Olin ihan hukassa. Hyvä kun olin edes joskus kuullu sellaisesta. Mitä mä teen ja miten tätä hoidetaan?! Kokeilin niin montaa asiaa, etten enää itsekään varmasti muista kaikkea. Päällimmäisenä mieleeni jäi viimeisin ja toimivin eli seerumihoito. Luin tästä hoidosta joskus aivan vahingossa netistä ja päätin, että haluan yrittää. Soitinkin heti Nummelan eläinlääkäriasemalle ja kyselin asiasta eläinlääkäri Raija Hallamaalta. Viimeiset vuodet käytin tätä hoitoa Hellulle ja se toimi hyvin. Olihan se tietenkin loimitettuna päästä varpaisiin koko kesän yötäpäivää. Oli ihan tuurista kiinni, joku kesä se hinkkasi tukan pois ja joku kesä se taas ei sitä tehnyt.
Kesäihottuman lisäksi tämä hevonen opetti mulle paljon muistakin sairauksista. Hiekkaähky, vatsahaava.. Hellu kaatui tarhassa keväällä 2005, kun sen tarhakaveri ajoi sen kumoon. Tästä seurauksena oikeaan takajalkaan valtava haava. Ihan kuin joku olisi vetänyt 30 cm puukolla takareittä auki. Sieltä roikkui lihas ulkona, joka oli kaatumisen seurauksesta mennyt poikki. Kuulostaa hurjalta ja näytti hurjalta. Tämän jälkeen siitä kuitenkin tuli vielä ratsu, vaikka ei heti uskoisi. Hiekka touhut. Vein sen vain mielenkiinnosta Hyvinkään hevossairaalaan tutkittavaksi, kun kaverin hevoselta löytyi hiekkaa. Hellulla oli siis vähän samantyylisiä oireita. Lopputulos oli, että hiekkaa oli niin paljon ettei eläinlääkäri uskaltanut luvata sen selviävän hengissä. Eli siis itkukurkussa tyhjän trailerin kanssa kotiin, eikä auttanut muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta. Joka päivä odotin eläinlääkärin soittoa kauhuissani. Luojalle kiitos kaikki meni hyvin ja vajaan viikon päästä päästiin hakeen se takaisin kotiin. Tämän jälkeen me käytiin aina syksyisin kontrolloimassa Hyvinkäällä hiekan määrää. Ensimmäisessä kontrollissa tilanne oli järkyttävä. Olin syöttänyt sille säännöllisesti kuurina psylliumia, jonka piti poistaa vatsaaan kertyvää hiekkaa. Kuitenkin röntgenkuvassa mua odotti järkyttävä yllätys. Vuodessa kaikesta ehkäisemisestä huolimatta hiekkaa oli puolet siitä mitä ensimmäisellä kerralla.. Taas se jäi sinne hoidettavaksi.
Vuosi lisää ja uusi kontrolli 2009 syksyllä. Heppa alkoi oireileen ja lähdettiin sen takia katsoon, että paljoko hiekkaa on. Hiekkaa oli vähän, mutta pieni vatsahaavan alku löytyi. Lähdettiin kotiin hoitaan ja ensimmäisen kerran kokeiltiin kuonokoppaa, jottei Hellu voisi syödä hiekkaa. Kolme viikkoa kotona hoitoa ja Hyvinkäälle kontrolliin. Hiekka oli saatu poistettua, mutta vatsahaava oli lääkityksestä huolimatta muuttunut verestäväksi. Se oli viimeinen kerta, kun puin kuonokopan päähän. Monta pitkää kuukautta ja monta kontrollia ja monta kaasuähkyä, jonka jälkeen vihdoin se sai vatsahaavasta terveen paperit. Alkoi iso työ millä se ehkäistäisiin jatkossa. Heinäverkkon jos toisenkin sitten hommasin, jotta saatiin heinien syönti kestään mahdollisimman pitkään. 2011 syksyllä vasta kehiteltiin heinähäkki joka oikeasti toimi.
2010 keväästä 2011 loppukesään tai syksyyn meni hyvin. Treenattiin, heppa oli parempi kuin koskaan. Vihdoin kesällä 2011 pääsin hyppään sillä, jopa parit kisatkin. Kisat nyt meni miten meni, mutta kotona homma rupesi sujuun. Treenattiin laukkaa, jotta se saataisiin paremmaksi. Kunnes sitten se takajalka alkoi oireilla. Ensin hierottiin, joka auttoikin. Hevonen muuttui todella hyväksi. Yhtäkkiä alkoi oireilla uudelleen, hierottiin ja hoidettiin tuloksetta. Olin jo varannut ajan Teivoon kuviin, jotta saataisiin selvyys jalan tilasta. Ajan piti olla 30.11.2011. Kuitenkin ähkyily alkoi 27.11. talutin ja talutin, mutta ei auttanut. Eläinlääkäri kävi kotona ja löysi ummetustukoksen. Kuitenkin tilanne oli sen verran huono vielä illalla, että lähdettiin kello 23 ajaan Hellua Hyvinkäälle päivystykseen. Siellä mitattiin kuumetta 38,8. Laitettiin eristyskarsinaan. Seuraavana päivänä mulle soitettiin, että sillä oli 40,2 kuumetta ja fibrinogeeniarvo 7,0. Siitä se kierre alkoi 6 antibiotti kuuria, välillä sulfaa ja välillä penisiliiniä. Tilanne helpotti aina kuurin ajaksi, jonka jälkeen palasi. Vuoden vaihteen jälkeen tilanne oli hetken parempi. Kerkesin muutaman viikon palautella sitä liikutukseen, kunnes jälleen. Pian rupesi epätoivo tulemaan ja usko loppumaan. Rupesin pikku hiljaa tekeen päätöstä Hellun pois päästämisestä. Se tuntui pahalta. Ajatus kypsyi ja rupesin katsomaan myytäviä poneja. Alkuun myytävien katsominen tuntui pahalta ja ajan kuluessa se rupesi tuntumaan hyvältä ja tunsin siitä pahaa omaatuntoa. Enhän mä saisi! Lopulta sitten maaliskuun lopussa sain sovittua eläinlääkärin kanssa, että 4.4.2012 olisi Hellun viimeinen päivä. Viimeinen viikko tuntui kamalalta, en pystynyt mennä tallille, kun Hellun näkeminen tuntui pahalta. 1.4. kävin viimeisen kerran jättämässä hyvästit tuolle upealle eläimelle, joka opetti mulle valtavasti. En siis itse saatellut sitä viimeiselle matkalle, onneksi on ystäviä jotka auttavat.
Nyt siitä on kohta neljä kuukautta aikaa ja edelleen, kun tätä tekstiä kirjoitan niin kyyneleet valuvat poskelle. Sinä päivänä kun Hellu nukkui pois niin itkin, mutta suurin itku oli itketty jo ennen sitä. Ennen, kun kaikki oli ohi sanoin aina, että olisi ollut helpompaa kun joku olisi sanonut että se on nyt välittömästi laitettava pois. Ei olisi tarvinnut tehdä sitä päätöstä itse. Nyt jälkeen päin voin sanoa, että oli tosi helpottunut olo kun se oli ohi. Ikävä mun on valtava, mutta seison täysin päätökseni takana. Tiedän tehneeni täysin oikean päätöksen. Kun toinen ovi sulkeutuu takana, niin toinen edessä aukeaa. Ja kyllä Masin tulo on ehdottomasti helpottanut mun oloa. Masin kanssa kesä on tuntunut oudolta. Missä on ihottumaloimet, putelit ja purnukat? Eikä mun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, kun yhtenä päivänä mene ottaan sitä laitumelta, mun ei tarvitse katsoa onko se hinkannut itsensä rikki jostain kohtaa.
Tässä vielä jotain nättiä, joka ei ole itse kirjoitettua.
Kuvia mun ja Hellun yhteiseltä matkalta. Miten voi valita vain muutaman kuvan..
 |
| Kisoissa Niihamassa kesä 2011. |
 |
| 1.4.2012 viimeinen yhteinen hetki. |
 |
| Koirien kanssa talvella 2012. |
 |
| Alkuvuosi 2012. |
 |
| Heinähäkki käytössä. |
 |
| Arpi näkyy pyllyssä. |
 |
| Hellu rakasti uimista, hyvin usein tai oikeastaan aina se tosin halusi ensin piehtaroida. |
 |
| 1.4.2012 |
 | ||||
| 1.4.2012 |
"Tuon hevosen selästä olen niin monta kertaa tullut alas, milloin mitenkäkin päin. Se on saanut minut hulluksi päättömillä tempauksillaan, ihmeellisillä säikkymisillä, valtavilla pukkisarjoilla ja tallonut varpaani. Silti se on rakkain hevonen maailmassa."
27.5.1999-4.4.2012 suomenhevostamma Helähdös
"Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalla ajattomuuden.
Olet kimallus tähtien,
pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento."
Kiitos näistä yhteisistä vuosista ja kaikesta siitä mitä mulle opetit kaikkine tempauksinesi, ikävä on valtava! ♥
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Viikonloppu
Talkoita ja talkoita aamusta pitkälle iltaan hyvässä seurassa hyvän ruuan saattelemana, siitä on viikonloput tehty. Edistyttiin niin paljon yhden viikonlopun aikana, että kukaan ei varmaan olettanut sen menevän niin nopeasti.
Mutta palataan nyt tän blogin pääasiaan eli itse tähteen Masiin. Lauantaina aamutuimaan poika oli päättänyt vaihtaa laidunta naapurilaitumen puolelle. Aita täysin ehjä ja hevonen väärällä puolella, eli oletettavasti se oli hypännyt noin 120 cm korkean putkiaidan yli.. Lopputuloksena taistelua ja juoksemista. Onneksi kaikki säästyivät hyvin pienillä ruhjeilla. Sen verran kuitenkin oli juostu, että poni valui hikeä ja miten arvata saattaa nukkui kuin tukki tarhassa koko päivän. Liinaan ottamisen sai siis täysin unohtaa, koska hyvä kun jaksoi kävellä kun talutin tarhasta laitumeen.
Masi nyt sitten loppukesän laiduntaa päivisin ja se siirretään yöksi tarhaan, jossa on niin korkeat aidat ettei pääse tuleen yli. Välillä sitä miettii, että voi kun se tajuaisi, että näin käy jos ei pysy omalla puolellaan. Tässä sitä jo ehtii miettimään, että missähän se tarhaa jos se tulee noin vain yli meidän normaaleista aidoista.. Tämä yksi tarha missä nyt pysyy on sellainen, johon itse laitoin itse lisänä vielä tolpan päistä meneen kaukoeristimillä yhden langan. Olin siis jo ostohetkellä tietoinen, että hän on oma-aloitteisesti poistunut tarhasta tammojen perään.
Sunnuntainahan meillä oli tarkoituksena irtohypyttää Masi, mutta lauantaiaamuisen valtavan juoksemisen seurauksesta siirretään se toiseen kertaan. Vaihdettiinkin irtohypytys liinassa juoksuttamiseen sivuohjien kanssa. Poika oli taitava! Se on ollut vähän huono esittään liinassa kunnollista ravia, mutta tänään näytti vähän parempaa ravia liinassakin. Olihan mulla videokamerakin mukana, kun piti kuvata. Arvatenkin akku loppu heti alkuravien jälkeen, mutta tässä nyt yks kuva mikä napattu videolta, laatu on mitä on..
Katsotaan taas mitä ens viikko tuo tullessaan :)
- Poni ja sen omistaja
Mutta palataan nyt tän blogin pääasiaan eli itse tähteen Masiin. Lauantaina aamutuimaan poika oli päättänyt vaihtaa laidunta naapurilaitumen puolelle. Aita täysin ehjä ja hevonen väärällä puolella, eli oletettavasti se oli hypännyt noin 120 cm korkean putkiaidan yli.. Lopputuloksena taistelua ja juoksemista. Onneksi kaikki säästyivät hyvin pienillä ruhjeilla. Sen verran kuitenkin oli juostu, että poni valui hikeä ja miten arvata saattaa nukkui kuin tukki tarhassa koko päivän. Liinaan ottamisen sai siis täysin unohtaa, koska hyvä kun jaksoi kävellä kun talutin tarhasta laitumeen.
Masi nyt sitten loppukesän laiduntaa päivisin ja se siirretään yöksi tarhaan, jossa on niin korkeat aidat ettei pääse tuleen yli. Välillä sitä miettii, että voi kun se tajuaisi, että näin käy jos ei pysy omalla puolellaan. Tässä sitä jo ehtii miettimään, että missähän se tarhaa jos se tulee noin vain yli meidän normaaleista aidoista.. Tämä yksi tarha missä nyt pysyy on sellainen, johon itse laitoin itse lisänä vielä tolpan päistä meneen kaukoeristimillä yhden langan. Olin siis jo ostohetkellä tietoinen, että hän on oma-aloitteisesti poistunut tarhasta tammojen perään.
Sunnuntainahan meillä oli tarkoituksena irtohypyttää Masi, mutta lauantaiaamuisen valtavan juoksemisen seurauksesta siirretään se toiseen kertaan. Vaihdettiinkin irtohypytys liinassa juoksuttamiseen sivuohjien kanssa. Poika oli taitava! Se on ollut vähän huono esittään liinassa kunnollista ravia, mutta tänään näytti vähän parempaa ravia liinassakin. Olihan mulla videokamerakin mukana, kun piti kuvata. Arvatenkin akku loppu heti alkuravien jälkeen, mutta tässä nyt yks kuva mikä napattu videolta, laatu on mitä on..
 | ||||||
| Liinassa 22.7.2012, videolta napattu kuva |
Katsotaan taas mitä ens viikko tuo tullessaan :)
- Poni ja sen omistaja
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Talkoilua
Poni lomaili tämän päivän. Pari kuvaa laitumelta, kun kävin talkoilun ohessa nappaamassa.
Tallilla talkoiltiin useamman tunnin ajan porukalla ja sama jatkuu huomenna. Hyvin on saatu jo tehtyäkin :)
Sain tänään myös viimeinkin aikaiseksi varustekaapin tyhjennyksen ja selvittelyn. Myynnissä sivulta löytyy nyt muutamia tarvikkeita, jotka kaapista keräsin myyntiä varten. Hellu oli tosiaan Masia isompi, joten suuri osa varusteista on ponille isoja ja tarpeettomia. Toivottavasti joku tarvitsee :)
Tänään tällaista täältä. Viikonlopun suunnitelmissa voi olla Masilla irtohypytystä, mutta huomenna ainakin otan liinaan ponipojan. Katsotaan mitä tulee :)
- Poni ja sen omistaja
Viikko 29
Ajattelin tehdä tältä viikolta jonkinlaista koontia siitä mitä ollaan touhuiltu jo menneinä päivinä.
Maanantai ja uudet kengät.
Uudet popot jalkaan ja muuten vapailua. Masi rauhoitettiin suunkautta annettavalla rauhoittavalla kun kengittäjä tuli. Sen annettiin vaikuttaa sen aikaa, kun toiselle hevoselle laitettiin kengät jalkoihin. Oman kengityksensä Masi olikin sopivan tokkurainen ja seisoi hyvin nätisti paikallaan. Loppua kohti rupesi vähän virkoamaan, mutta käyttäytyi asiallisesti. Itse juuri jännitin, että jos rupeaa heräileen liikaa. Sepän kanssa sovittiinkin, että ensin takajalat, kun on vielä sopivasti tokkurassa. Me, kun ollaan etujalkoja enemmän nosteltu, eikä se olekkaan enää niin ihmeellistä.
Tiistai ja seikkailu Pohtiksen kentälle.
Tiistaina olikin luvassa jotain utta ja jännää Masille. Tallilta oli lähdössä Pohtiksen kentälle yksi ratsukko Hanna Heiskasen kouluvalmennukseen. Aikani pohdittua ja viime hetkessäkin vielä sääennustusta tuijottaen päätin kuitenkin lähteä ponin kanssa paikan päälle katseleen.
Aah, mikä mutapaakku minua olikaan vastassa laitumella. Oikeen kunnon märkää mutaa ja savea koko poni täys. Ei auttanut kun letkulla laskea suoraan päälle, hyvä kun silläkään sain irti!
Lastattiin ensin toinen hevonen, jonka jälkeen oli Masin vuoro. Ensin vähän jännitti, että mitähän tulee ja meneekö se edes kyytiin. Poni kuitenkin yllätti mut täysin ja kävelin aivan suoriltaan kyytiin! Sain taas olla todella ylpeä nuoresta miehestä. Itse paikanpäällä fiksu käytös jatkui. Kävin talutteleen lähi metsässä ja sitten seisoskeltiin kentän reunalla, mä katselin valmennusta ja Masi keskittyi syömiseen ;) Hetkittäin oli vain hermostunut paikanpäällä, mutta se johtui kyllä paarmojen valtavasta määrästä. Kotiin päin, kun lähdettiin niin lastattiin samassa järjestyksessä ja poni meni jälleen vallanmainiosti kyytiin. Kyllä kannatti lähteä reissuun mukaan, vaikka ensin sitä pitkään arvoin. Masi kyllä yllätti omistajansa täydellisesti hyvällä käytöksellä reissunpäällä.
Keskiviikko ja satula
Ensin suunnitelmissa oli keskiviikolle kävelyreissu harjun maastoissa talutellen, mutta taluttajaan iski kävelylaiskuus ja totaali uupumus, johon ei oikeen päiväunetkaan auttanut. Halusin kuitenkin tehdä jotain kehittävää. Otettiinkin ensimmäisen kerran satula kehiin minulla ollessaan. Ensin vähän jännitti, mutta ruoka helpotti tilannetta. Nopeasti jännitys hävisi ja sain rauhassa satuloida, eihän tämä kuitenkaan Masille ollut ihan ensimmäinen kerta, ei tosin kovin moneskaan.
Satuloinnin jälkeen taluttelin se selässä kentällä hetken ja hölkötytin vähän liinassa. Tehtiin liinassa hommia tosi lepposasti. Eihän se satula sitten enää yhtään ihmetyttänytkään :) Ehkä siitä vielä tulee ratsuponi!
Torstai ja sivuohjat
Tämä viikko jatkuu uusilla asioilla. Torstaina luvassa oli sivuohjat, jotka laitettiin juoksutusvyöhön kiini ja ihan löysiksi vielä. Eipä lapsi siitäkään ihmeissään ollut :) Tehtiin sitten käyntiä ja ravia liinassa sivuohjien kanssa, mutta sitten laukkaa varten otin ne pois. Meillä vielä tuossa liinassa laukkaamisessa on harjoiteltavaa vielä, mutta onhan kyseessä nuorihevonen, joka on säännöllisessä käsittelyssä ollut vasta mulle tultuaan.
Ponin hoidon jälkeen muutaman laudan kerkesin nakella pihassa olevaan nuotioon. Meillähän tallissa puretaan nyt toisen puolen karsinat ja niistä eristeet. Kaikki menee siis uusiksi. Viikonloppuna onkin siis luvassa enempi talkoohommia :)
- Poni ja sen omistaja
Maanantai ja uudet kengät.
Uudet popot jalkaan ja muuten vapailua. Masi rauhoitettiin suunkautta annettavalla rauhoittavalla kun kengittäjä tuli. Sen annettiin vaikuttaa sen aikaa, kun toiselle hevoselle laitettiin kengät jalkoihin. Oman kengityksensä Masi olikin sopivan tokkurainen ja seisoi hyvin nätisti paikallaan. Loppua kohti rupesi vähän virkoamaan, mutta käyttäytyi asiallisesti. Itse juuri jännitin, että jos rupeaa heräileen liikaa. Sepän kanssa sovittiinkin, että ensin takajalat, kun on vielä sopivasti tokkurassa. Me, kun ollaan etujalkoja enemmän nosteltu, eikä se olekkaan enää niin ihmeellistä.
Tiistai ja seikkailu Pohtiksen kentälle.
 |
| Tältä se näytti, kun sen hain laitumelta |
Aah, mikä mutapaakku minua olikaan vastassa laitumella. Oikeen kunnon märkää mutaa ja savea koko poni täys. Ei auttanut kun letkulla laskea suoraan päälle, hyvä kun silläkään sain irti!
 |
| Pohtiksella |
Keskiviikko ja satula
Satuloinnin jälkeen taluttelin se selässä kentällä hetken ja hölkötytin vähän liinassa. Tehtiin liinassa hommia tosi lepposasti. Eihän se satula sitten enää yhtään ihmetyttänytkään :) Ehkä siitä vielä tulee ratsuponi!
Torstai ja sivuohjat
Tämä viikko jatkuu uusilla asioilla. Torstaina luvassa oli sivuohjat, jotka laitettiin juoksutusvyöhön kiini ja ihan löysiksi vielä. Eipä lapsi siitäkään ihmeissään ollut :) Tehtiin sitten käyntiä ja ravia liinassa sivuohjien kanssa, mutta sitten laukkaa varten otin ne pois. Meillä vielä tuossa liinassa laukkaamisessa on harjoiteltavaa vielä, mutta onhan kyseessä nuorihevonen, joka on säännöllisessä käsittelyssä ollut vasta mulle tultuaan.
Ponin hoidon jälkeen muutaman laudan kerkesin nakella pihassa olevaan nuotioon. Meillähän tallissa puretaan nyt toisen puolen karsinat ja niistä eristeet. Kaikki menee siis uusiksi. Viikonloppuna onkin siis luvassa enempi talkoohommia :)
- Poni ja sen omistaja
torstai 19. heinäkuuta 2012
Mitä ollaan nyt parissa kuukaudessa tehty?
No mitä me nyt sitten ollaan saatu tähän mennessä sitten ihan virallisesti aikaiseksi? Kaikkihan alkoi ruunauksella, josta seurasi viikon karsina eloa. Ensimmäisen viikon aikana siis taluttelin kentällä pari kertaa päivässä. Viikon jälkeen Masi pääsi tarhaan ja jatkoin taluttelua. Jo ensimmäisen viikon aikana osoittautui kuolainten suuhun saaminen äärettömän vaikeaksi, johon sitten löytyi selitykseksi kasvavat torahampaat. Pidettiinkin suitsista taukoa kolme-neljä viikkoa, jonka aikana alettiin treenaileen kentällä irtojuoksuttelua. Alkuun siinä painettiin niin paljon kuin kintuista lähti, eikä siinä ollut järjen hiventäkään. Lopulta rupesi oppiin mitä siltä halutaan ja rupesi rauhoittuun ja kuunteleen.
Ajattelin sitten kokeilla kuolain ongelman ratkaisuksi kumikuolainta, koska Masi kavahti kovasti metallikuolaimen hampaisiin kolahtamista. Päädyinkin ostamaan Apple Mouth®:n suoran kuolaimen. Tämä kelpasikin ensi kerrasta alkaen ja herra sai siitä kovasti kehuja.
Kun kuolaimet oli suussa niin aloitettiin liinassa juoksuttaminen. Tämä oli helppoa! Harjoiteltiin siis useita kertoja käynti-ravi siirtymisiä ja pysähdyksiä. Masi oppi nopeasti käskyt. Pikku hiljaa rupesin laittamaan juoksutusvyötä selkään ja nyt on kerran ollut satulakin selässä. Laukatkin liinassa on otettu ohjelmaan. Kokoajan ollaan pikku hiljaa käyty uusissa maastoissa katsomassa, että miltä siellä näyttää ja Masi on ollut oikeen viisas!
Harjoittelujen ohessa poika oli päässyt laitumelle ruunalaumaan. Tyytyväinen herra on siis nauttinut suurelta osin kesästä laiduntaen, mutta siis pikku sen on töitäkin tehty aina välissä. Masista maailman hirvein asia on pesari ja vesiletku.. Välillä luulin jo, että se ei ikinä opi siihen. Se pelkäsi niin paljon pelkästään pesarissa seisomista, että se tärisi kavioista korviin. Nyt se pysyy jo melko nätisti paikallaan, kun sitä kastellaan. Tosin edelleenkään en uskalla sitä kytkeä siellä missään nimessä kiinni mihinkään.
Ensimmäiset kengät Masi sai 28.5.2012. Kengitettiin umpitokkurassa eli eläinlääkäri kävi rauhoittamassa. Jo rauhoitus on oma ohjelmanumeronsa, kun orilauman johtajana ollut ja varmasti muutamat hampaat niskaansa saanut lapsi pelkää pistämistä.. Nyt on kengitetty jo toisen kerran, mutta sekin hoidettiin antamalla suunkautta rauhoittavaa. Jalkojen nosteluita on siis kyllä harjoiteltu, mutta takajaloistaan on sen verran kipakka ja nopea. Me harjoitellaan ja vähennetään rauhoittavan määrää joka kerta vähäsen :) Toivon sen vielä oppivansa senkin.
Kaiken tämän ohella on sitten myös vähän irtohypytetty. Rupeaa sitäkin oppimaan ja onkin nyt hypännyt pari kertaa noin 100-100 cm pystyä. Yläpuolellaj a alapuolella onkin pari videota Masin hypytyksestä. Toki tässäkin vielä treenattavaa, mutta välillä vähän voi hypellä :)
Nyt oon varmaan aika hyvin kertonut, että missä nyt mennään. No mitä sitten jatkossa.. Toivottavasti ponista tulee ratsu, ehkä jopa esteratsu joskus. Sitä ennen, se jatkaa näitä asioita mitä ollaan jo treenailtu ja jatketaan satulan pitämistä selässä. Seuraavaksi sitä olisi tarkoitus opettaa ohjasajolle ja sen jälkeen kärryille. Mun sh-tamma ei oppinut ikinä ajolle, mutta mua vähän huvittaisi kärrytellä välillä. Tästä siis lähti innostus opettaa Masi ajolle. Katsotaan miten sen kanssa käy.. :) Loppuun vielä yksi video ponista irtojuoksutuksesta.
- Poni ja sen omistaja
Ajattelin sitten kokeilla kuolain ongelman ratkaisuksi kumikuolainta, koska Masi kavahti kovasti metallikuolaimen hampaisiin kolahtamista. Päädyinkin ostamaan Apple Mouth®:n suoran kuolaimen. Tämä kelpasikin ensi kerrasta alkaen ja herra sai siitä kovasti kehuja.
 |
| Masi ja Ilpo laitumelle päästössä 2012 |
Kun kuolaimet oli suussa niin aloitettiin liinassa juoksuttaminen. Tämä oli helppoa! Harjoiteltiin siis useita kertoja käynti-ravi siirtymisiä ja pysähdyksiä. Masi oppi nopeasti käskyt. Pikku hiljaa rupesin laittamaan juoksutusvyötä selkään ja nyt on kerran ollut satulakin selässä. Laukatkin liinassa on otettu ohjelmaan. Kokoajan ollaan pikku hiljaa käyty uusissa maastoissa katsomassa, että miltä siellä näyttää ja Masi on ollut oikeen viisas!
 |
| Koko ruuna lauma 2012 |
 |
| Masi ottaa rennosti Leksan vahdissa |
Kaiken tämän ohella on sitten myös vähän irtohypytetty. Rupeaa sitäkin oppimaan ja onkin nyt hypännyt pari kertaa noin 100-100 cm pystyä. Yläpuolellaj a alapuolella onkin pari videota Masin hypytyksestä. Toki tässäkin vielä treenattavaa, mutta välillä vähän voi hypellä :)
Nyt oon varmaan aika hyvin kertonut, että missä nyt mennään. No mitä sitten jatkossa.. Toivottavasti ponista tulee ratsu, ehkä jopa esteratsu joskus. Sitä ennen, se jatkaa näitä asioita mitä ollaan jo treenailtu ja jatketaan satulan pitämistä selässä. Seuraavaksi sitä olisi tarkoitus opettaa ohjasajolle ja sen jälkeen kärryille. Mun sh-tamma ei oppinut ikinä ajolle, mutta mua vähän huvittaisi kärrytellä välillä. Tästä siis lähti innostus opettaa Masi ajolle. Katsotaan miten sen kanssa käy.. :) Loppuun vielä yksi video ponista irtojuoksutuksesta.
- Poni ja sen omistaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)