Poni kotona!

Keskiviikkona oli se päivä kun ajeltiin hakemaan poni kotiin. Ajatus kotona ololle on nyt se, että se on ainakin siihen asti, kunnes maa jäätyy. Maan jäätymisen jälkeen menee vielä ratsuttajalle oppimaan lisää. Kehitystä on tapahtunut kuukauden aikana niin paljon, että Masi pääsi kotiin miettiin asioita. Kotona on tarkoitus jatkaa niitä asioita ja opetella itsekin.

Keskiviikkona sainkin jo pienen opetuksen. Ratsuttajan luona kävin itse selässä, niin että Masi oli liinassa. Sain paljon neuvoja miten pitää toimia ja kyllähän mä sieltä jo yhden maakosketuksen otinkin. Ravista käyntiin siirtyminen ja sen jälkeen pieni nojaus eteen ja kaulalle taputus. Taputuksessa tai siirtymisessä ei ollut mitään vikaa, mutta kun ei saanut nojata kaulalle. Masi peruutti alta pois ja akka tonki maneesin pohjaa sen jälkeen. Tämän jälkeen ei muuta kun uudelleen kyytiin. Masi ei pelkää ratsastajaa, pohjetaa tai ohjastuntumaa, mutta kaikki yllättävä ja äkkinäinen on edelleen pelottavaa. Olin turhan nopeasti kaulalla kiittämässä ja poni sitä säikähti, ehkä tästä nyt oppi! Seurauksena kotimatkalla nilkka turposi. Sainkin siis kolmeksi viikoksi tukilastan nilkaan, onneksi ei kuitenkaan mitään murtumia! Kepeillä kävelyä pari päivää, mutta toivotaan että helpottaa nopeasti.

Torstaina soviteltiin satulaa. Satulan sovittaja kävi meillä kotitallilla katsomassa Masille satulaa. Masi oli melkoisen ihmeissään, kun satulaa vaan vaihdettiin kentällä. Useamman yrittämisen jälkeen haettiin oma satula tallista ja siihen vähän vällyjä muutettuna todettiin parhaaksi. Näin rahallisesti mitä ihanin vaihtoehto :) Nyt vaan tarvisi hommata vähän lyhyempi satulavyö ja ehkä ne turvajalustimet olisi järkevä, kun ne edelleen puuttuu. Ehkä tänään ajaudun pyörähtään keppieni kanssa parissa liikkeesä katsomassa, että löytyisikö sitä mitä haen niin niistä.

Tänään luvassa liinassa juoksuttelua ja vähän taas tutustumista, kun tuntuu kun olisi taas ihan eri poni. Paljon se oli maailmalla oppinut, mutta on sillä vielä pitkä tie ratsuponiksi :) Pikku hiljaa hyvä tulee, kiireellä ei tule kun karvaisia lapsia vai miten se sanonta menee.. :)

Hiljaiseloa

Niin, kun jokainen on varmaan huomannut, on täällä ollut hiljaista. Nyt kun asiat selvinneet niin kerrotaan teillekin syy. Masi lähti keskiviikkona isoon maailmaan sisäänratsastettavaksi.

Itse menen koulun ja töiden kanssa nyt niin lujaa, että kirjoittelen tänne ponin edistymisestä kuulumisia, kun kuulen. Kirjoittelen myös, jos pääsen lainaratsuilla ratsasteleen :) Muuten hiljaista oleskelua siihen asti, kunnes poni palaa kotiin. Silloin on toivottavasti kuski enemmän ihmeissään, kun pääsee ratsasteleen.

Palataan siis viimeistään sillon kunnolla asiaan, kun poni taas kotona :)

Maistiaisia kenttäkisojen kuvista

 

Laina ratsuja ja kenttäkisoja

Pieni tarkennus heti alkuun, jos otsikko johtaa harhaan. Mä en ole mennyt kenttäkisoissa laina ratsulla. Laina ratsuilla turvallisesti kotikentällä ja kameran kanssa Kangasalla kenttäkisoissa.

Viikonloppu hurahti aika pitkälti aamusta-iltaan kenttäkisojen parissa. Vähän talkoolaisena, mutta hyvin pitkälti kameran takana. Tuloksena onkin noin 3000 valokuvaa viikonlopulta, joita voi sähköpostilla (katriina.tenhunen@hotmail.com) kysellä, jos arvelee itse siellä esiintyvänsä. Molemmat päivät pyörin kameran kanssa, varsinkin maastossa.

Mitä sitten laina ratsuihin tulee, niin niitä löytyy parikin tältä viikolta. Keskiviikkona oli piiiitkästä aikaa valmennustunnilla, kun sain ratsun alle. Lainassa tallikaverin Wanda-hevonen. Hitto, että se on hieno peli! No sanotaanko, että jos on jurnuttanut meneen tasaisen paksulla suomenhevosella, jonka liikkeet on tasaistakin tasaisemmat, niin on vähän vaikeaa pysyä Wandan liikkeissä mukana. Olen siis kaksi kertaa aikaisemminkin ratsastanut kyseisellä hevosella omistajien liikutus avuksi. Nyt kun kerrankin osui aikataulut yksiin, niin sain sovittua tunnin.

Tunnilla keskityttiin perusasioihin, mullahan tehokkaasta ratsastamisesta rupeaa oleen kohta kulunut vuosi aikaa. Olenhan mä sinä aikana satunnaisesti ratsastellut, enkä nyt laske Hellulla kävelyä mukaan. Aloitettiin käynnissä, jossa keskityttiin siihen, että hevonen kävelee takaa kunnolla. Liikkeen pitää olla tehokasta. Tehtiinkin harjoitusta, jossa piti saada hevonen kävelemään ihan äärirajoille ja sitten palattiin ns. normaalin käyntiin.

Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin työskentelemään ravissa. Isot pääty ympyrät ja hevonen tekemään töitä takaa, mutta niin ettei pääse edestä tyhjäksi ja kaikki voima mitä takaa tulee, niin häviämään ns. hukkaan. Lisättiin pikku hiljaa raviharjoitteluun tempon muutokset. Ravi niin pieneksi, että se jo melkein kävelee, mutta pysyy silti voimakkaana ja ravissa. Tästä pikku hiljaa lisättiin normaaliin raviin ja siitä pikku hiljaa reippaammaksi, mutta homman piti pysyä koko ajan hanskassa.

Laukannostoissa itsekseni kun menin, niin mulla oli W:n kanssa ongelmia. Keskityttiinkin tunnilla nostoihin, eikä niin laukkaamiseen. Nostot sujukin todella mallikkaasti. Vasempaan kierrokseen pari leviämistä, jotka sain korjattua iha hyvin. Kokonaisuutena olin tuntiin äärettömän tyytyväinen! Heppa oli hieno ja kuski iloinen, kun pääsi ratsastaan valvovan silmän alle.

Lauantaina mulla olikin alla toinen laina ratsu, Moja-poni. Mentiin itseksemme kentällä ja käytiin sekä aluksi, että lopuksi maastossa kävelemässä. Tässä on varmasti maailman kiltein poni! Kentällä keskityin asetteleen ja taivutteleen ravissa ja käynnissä. Aluksi oli vähän sen oloinen, että tuntui kipittävän alta pois, joten rauhoittelin tilannetta. Tehtiin isoa kahdeksikkoa, jossa aina suunnan vaihdon kohdalla sain keskittyä, että ei lähde kipittään. Muuten meni mielestäni ihan kivasti, kun ottaa huomioon, että olin tämän selässä ensimmäistä kertaa. Otin vain yhdet laukannostot kumpaankin suuntaa, koska halusin keskittyä käyntiin ja raviin. Halusin saada sen niissä vähän rauhoittuun ja samalla päästä tutustuun poniin.

Miten ihana oli käydä kävelemässä maastossa! Oma pää tarvitsi tuuletusta ja mikä hienompaa, kun on alla ihan luottoponi! Ovat löytäneet kivan harrasteponin perheelle.

Mitä muuta tähän elämään, no kai se on todettava että koulu alkaisi huomenna.. Huomisen joutuu töiden takia vielä passaan, kun ei ole kun iltapäivä tunteja. Tiistaina olenkin sitten jo "pirteänä" paikalla. Lopuksi vielä laina ratsuista kuvat viime viikkoisesta irtohypytyksestä.

 Moja

Wanda

Pomppuja

Tänään oli todellakin siis ohjelmassa irtohypytystä. Oltiin oikeen isommalla porukalla kokoonnuttu tallille. Tarkoituksena oli siis hypyttää muitakin samalla, kun kerran kuja kentälle tehtiin.

Aloitettiinkin muiden hypytyksellä. Masihan otti siitä sitten jo valmiiksi niin hyvät kierrokset, että oli välissä pakko hakea laitumelta pois. Masihan siis laiduntaa meillä ihan kentän vieressä. Vein sitten talliin rauhoittuun.

Vihdoin kun oli hänen vuoro,  päätti hän kentällä jatkaa jo pohjalle kerättyjä vauhteja. Ensin tuntui, että eihän tätä voi hypyttää ollenkaan, jos on tuollainen vauhti. Vähän aikaa rauhoiteltiin ja palautettiin mieleen, että mitä olikaan ohjeet suunnanvaihdolle. Pikku hiljaa siis nostettiin esteet. Ensin kaksi pystyä noin 6,5 metrin välillä. Esteillä korkeutta suunnilleen 60 cm. Näistä selviytyi asiallisesti, eikä keräillyt hirveesti lisä kierroksia. Nostettiin esteet suunnillen 70 cm ja sarjan jälkimmäinen okseriksi. Kuvista voi kuitenkin päätellä, että Masi kuvitteli esteiden vissiin olevan vähän isompia? Helposti kuitenkin meni. Ei tällä kertaa sen enempää, kun meni nämä hyvin. Parempi lopettaa, ennen kun väsymys.

Tuli taas todettua, että osaa se välillä käyttäytyä. Laitumelta hain hevosen, joka kävi täysin kierroksilla. Karsinaan jätin kuitenkin hevosen, joka oli lauhkea kuin lammas. Toivottavasti noi äärettömän hyvät tallikäytöstavat säilyy ikuisesti. Sen se on meinaan osannut alusta asti. Ei paljon haittaa onko muita tallissa vai ei.

No tässä kuvia tältä päivältä. Vesisade vähän häiritsi kuvaamista..

Kiipeilyä harjussa ja järvessä kahlailua

Keskiviikkona saapui vihdoin Horzelta se paketti, missä oli uusi satulavyö. Nyt mittana se 115 cm. Tykkäään kyllä kovasti tästä mustasta nahkaisesta vyöstä.

Mukana paketissa oli myös mustat sivuohjat, joita ensin ei pitänyt ostaa, mutta halusin sitten kuitenkin omat. Ei tarvitse nyt lainailla toisilta.

 No vielä pitäisi kai ostaa turvajalustimet. Muiden mielestä, no kai omastakin. Olisi järkevämpi nyt kun Masilla ruvetaan pikku hiljaa ratsastaan niin mennä turvajalustimilla. En vaan oikeen välitä niistä kumilenkki turvajalustimista, mutta ei olisi kauheesti ylimääräisiä pelimerkkejä kalliimpiinkaan malleihin. 

Mitä me sitten ollaan puuhailtu. Keskiviikkona opettaja oli juoksuttamassa Masin. Juuri kun kerettiin aluksi puhumaan, että voisi ruveta harkitseen ohjasajamista, niin eikös tämä poni järjestänyt jonkun show liinassa. Luvassa oli pukkilaukkaa ja parikin napakkaa potkua kohti juoksuttajaa, josta tuloksena pari osumaa jo liinaan. Sai kyllä palautteen asiasta, joten lopputuloksen kuitenkin asiallista käytöstä. Laukka rupeaa oleen jo paljon parempaa, ei tarjonnut vastalaukkaa oikeaan kierrokseen kertaakaan. 

Vaikka juoksutuksessa kävikin ehkä vähän kierroksilla, niin halusin silti lopuksi kavuta selkään. Tämä oli siis alkuperäinen suunnitelmakin. Itselle siis kypärä päähän ja turvaliivi päälle. Aluksi taas pari penkille nousua ja alas menoa. Sitten pikkusen nojailua selkään ja sitten kyytiin. Viisas poni! Käveltiin talutettuna ainakin kymmenen ympyrää! Tarkoitus oli lopettaa heti, kun rupeaa käveleminen tuntuun helpolle. Alkuunhan Masi lähtee liikkeelle vähän vaappuen ja epävarmasti. Käveli lopuksi kuitenkin jo hyvin normaalisti. Sitten iso kiitos ja lopetus, kun kaikki oli hyvin.

Torstaina lähdettiin harjuun talutuslenkille ensimmäisen kerran ilman heppaseuraa. Poni pelästyi vain postilaatikoita reissun aikana. Osasi käyttäyty tosi hyvin siis. Ainoa mikä meidän reissua vähän häiritsi oli vesisade. Siis vain mun tuurilla voi sataa sen tunnin, minkä mä olen lenkkeilemässä. Uitettuina, mutta onnellisina kuitenkin saavuimme takaisin tallille.

Tässä teille kännykkälaatuisia kuvia kiipeilyreissulta.

Viimeinen jyrkkä mäki.

 Perjantaina lähdettiinkin sitten kaverin kanssa käymään rannassa. Kävely reissu rantaan meni hyvin, poni oli viisas ja lompi rauhaksiin kaverin perässä. Masilla ei olisi todellakaan ollut kiire minnekään. Rannassa mentiin edellä veteen, eikä se tälläkään kertaa jännittänyt Masia. Itsestä rupesi vesi tuntuun jo vähän viileeltä, joten ihan niin pitkälle ei tällä kertaa kahlattu.

Siinä myöskin pari kännykkälaatuista kuvaa todisteena siitä, että järvessä oltiin!

Takaisin tulomatkalla sitten kävi ikävämmin, kun kaverin hevonen säpsähti lintuja ja kaveri putosi kyydistä. Kuulemma on märän hevosen selkä aika liukas. Onneksi ei pahasti kuitenkaan loppujen lopuksi sattunut. Masikin kerkesi jo vähän säikähtää, että meinaako se kaveri tosiaan jättää sen sinne yksin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Lauantaina sivuohjien kanssa pikku hölkkä liinassa. Ei ollut aikomustakaan mihinkään pelleilyyn, joten kurinpalautus varmasti meni perille. Laukat nousi hyvin ja oikea laukka kehittyy koko ajan. Tämän päivän suurin plussa oli ehdottomasti järjettömän viisas käytös pesarissa.

Sunnuntaina olisi suunnitelmissa taas irtohypytystä, joten siitä sitten taas ens kerralla :)