Maistiaisia kenttäkisojen kuvista

 

Laina ratsuja ja kenttäkisoja

Pieni tarkennus heti alkuun, jos otsikko johtaa harhaan. Mä en ole mennyt kenttäkisoissa laina ratsulla. Laina ratsuilla turvallisesti kotikentällä ja kameran kanssa Kangasalla kenttäkisoissa.

Viikonloppu hurahti aika pitkälti aamusta-iltaan kenttäkisojen parissa. Vähän talkoolaisena, mutta hyvin pitkälti kameran takana. Tuloksena onkin noin 3000 valokuvaa viikonlopulta, joita voi sähköpostilla (katriina.tenhunen@hotmail.com) kysellä, jos arvelee itse siellä esiintyvänsä. Molemmat päivät pyörin kameran kanssa, varsinkin maastossa.

Mitä sitten laina ratsuihin tulee, niin niitä löytyy parikin tältä viikolta. Keskiviikkona oli piiiitkästä aikaa valmennustunnilla, kun sain ratsun alle. Lainassa tallikaverin Wanda-hevonen. Hitto, että se on hieno peli! No sanotaanko, että jos on jurnuttanut meneen tasaisen paksulla suomenhevosella, jonka liikkeet on tasaistakin tasaisemmat, niin on vähän vaikeaa pysyä Wandan liikkeissä mukana. Olen siis kaksi kertaa aikaisemminkin ratsastanut kyseisellä hevosella omistajien liikutus avuksi. Nyt kun kerrankin osui aikataulut yksiin, niin sain sovittua tunnin.

Tunnilla keskityttiin perusasioihin, mullahan tehokkaasta ratsastamisesta rupeaa oleen kohta kulunut vuosi aikaa. Olenhan mä sinä aikana satunnaisesti ratsastellut, enkä nyt laske Hellulla kävelyä mukaan. Aloitettiin käynnissä, jossa keskityttiin siihen, että hevonen kävelee takaa kunnolla. Liikkeen pitää olla tehokasta. Tehtiinkin harjoitusta, jossa piti saada hevonen kävelemään ihan äärirajoille ja sitten palattiin ns. normaalin käyntiin.

Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin työskentelemään ravissa. Isot pääty ympyrät ja hevonen tekemään töitä takaa, mutta niin ettei pääse edestä tyhjäksi ja kaikki voima mitä takaa tulee, niin häviämään ns. hukkaan. Lisättiin pikku hiljaa raviharjoitteluun tempon muutokset. Ravi niin pieneksi, että se jo melkein kävelee, mutta pysyy silti voimakkaana ja ravissa. Tästä pikku hiljaa lisättiin normaaliin raviin ja siitä pikku hiljaa reippaammaksi, mutta homman piti pysyä koko ajan hanskassa.

Laukannostoissa itsekseni kun menin, niin mulla oli W:n kanssa ongelmia. Keskityttiinkin tunnilla nostoihin, eikä niin laukkaamiseen. Nostot sujukin todella mallikkaasti. Vasempaan kierrokseen pari leviämistä, jotka sain korjattua iha hyvin. Kokonaisuutena olin tuntiin äärettömän tyytyväinen! Heppa oli hieno ja kuski iloinen, kun pääsi ratsastaan valvovan silmän alle.

Lauantaina mulla olikin alla toinen laina ratsu, Moja-poni. Mentiin itseksemme kentällä ja käytiin sekä aluksi, että lopuksi maastossa kävelemässä. Tässä on varmasti maailman kiltein poni! Kentällä keskityin asetteleen ja taivutteleen ravissa ja käynnissä. Aluksi oli vähän sen oloinen, että tuntui kipittävän alta pois, joten rauhoittelin tilannetta. Tehtiin isoa kahdeksikkoa, jossa aina suunnan vaihdon kohdalla sain keskittyä, että ei lähde kipittään. Muuten meni mielestäni ihan kivasti, kun ottaa huomioon, että olin tämän selässä ensimmäistä kertaa. Otin vain yhdet laukannostot kumpaankin suuntaa, koska halusin keskittyä käyntiin ja raviin. Halusin saada sen niissä vähän rauhoittuun ja samalla päästä tutustuun poniin.

Miten ihana oli käydä kävelemässä maastossa! Oma pää tarvitsi tuuletusta ja mikä hienompaa, kun on alla ihan luottoponi! Ovat löytäneet kivan harrasteponin perheelle.

Mitä muuta tähän elämään, no kai se on todettava että koulu alkaisi huomenna.. Huomisen joutuu töiden takia vielä passaan, kun ei ole kun iltapäivä tunteja. Tiistaina olenkin sitten jo "pirteänä" paikalla. Lopuksi vielä laina ratsuista kuvat viime viikkoisesta irtohypytyksestä.

 Moja

Wanda

Pomppuja

Tänään oli todellakin siis ohjelmassa irtohypytystä. Oltiin oikeen isommalla porukalla kokoonnuttu tallille. Tarkoituksena oli siis hypyttää muitakin samalla, kun kerran kuja kentälle tehtiin.

Aloitettiinkin muiden hypytyksellä. Masihan otti siitä sitten jo valmiiksi niin hyvät kierrokset, että oli välissä pakko hakea laitumelta pois. Masihan siis laiduntaa meillä ihan kentän vieressä. Vein sitten talliin rauhoittuun.

Vihdoin kun oli hänen vuoro,  päätti hän kentällä jatkaa jo pohjalle kerättyjä vauhteja. Ensin tuntui, että eihän tätä voi hypyttää ollenkaan, jos on tuollainen vauhti. Vähän aikaa rauhoiteltiin ja palautettiin mieleen, että mitä olikaan ohjeet suunnanvaihdolle. Pikku hiljaa siis nostettiin esteet. Ensin kaksi pystyä noin 6,5 metrin välillä. Esteillä korkeutta suunnilleen 60 cm. Näistä selviytyi asiallisesti, eikä keräillyt hirveesti lisä kierroksia. Nostettiin esteet suunnillen 70 cm ja sarjan jälkimmäinen okseriksi. Kuvista voi kuitenkin päätellä, että Masi kuvitteli esteiden vissiin olevan vähän isompia? Helposti kuitenkin meni. Ei tällä kertaa sen enempää, kun meni nämä hyvin. Parempi lopettaa, ennen kun väsymys.

Tuli taas todettua, että osaa se välillä käyttäytyä. Laitumelta hain hevosen, joka kävi täysin kierroksilla. Karsinaan jätin kuitenkin hevosen, joka oli lauhkea kuin lammas. Toivottavasti noi äärettömän hyvät tallikäytöstavat säilyy ikuisesti. Sen se on meinaan osannut alusta asti. Ei paljon haittaa onko muita tallissa vai ei.

No tässä kuvia tältä päivältä. Vesisade vähän häiritsi kuvaamista..

Kiipeilyä harjussa ja järvessä kahlailua

Keskiviikkona saapui vihdoin Horzelta se paketti, missä oli uusi satulavyö. Nyt mittana se 115 cm. Tykkäään kyllä kovasti tästä mustasta nahkaisesta vyöstä.

Mukana paketissa oli myös mustat sivuohjat, joita ensin ei pitänyt ostaa, mutta halusin sitten kuitenkin omat. Ei tarvitse nyt lainailla toisilta.

 No vielä pitäisi kai ostaa turvajalustimet. Muiden mielestä, no kai omastakin. Olisi järkevämpi nyt kun Masilla ruvetaan pikku hiljaa ratsastaan niin mennä turvajalustimilla. En vaan oikeen välitä niistä kumilenkki turvajalustimista, mutta ei olisi kauheesti ylimääräisiä pelimerkkejä kalliimpiinkaan malleihin. 

Mitä me sitten ollaan puuhailtu. Keskiviikkona opettaja oli juoksuttamassa Masin. Juuri kun kerettiin aluksi puhumaan, että voisi ruveta harkitseen ohjasajamista, niin eikös tämä poni järjestänyt jonkun show liinassa. Luvassa oli pukkilaukkaa ja parikin napakkaa potkua kohti juoksuttajaa, josta tuloksena pari osumaa jo liinaan. Sai kyllä palautteen asiasta, joten lopputuloksen kuitenkin asiallista käytöstä. Laukka rupeaa oleen jo paljon parempaa, ei tarjonnut vastalaukkaa oikeaan kierrokseen kertaakaan. 

Vaikka juoksutuksessa kävikin ehkä vähän kierroksilla, niin halusin silti lopuksi kavuta selkään. Tämä oli siis alkuperäinen suunnitelmakin. Itselle siis kypärä päähän ja turvaliivi päälle. Aluksi taas pari penkille nousua ja alas menoa. Sitten pikkusen nojailua selkään ja sitten kyytiin. Viisas poni! Käveltiin talutettuna ainakin kymmenen ympyrää! Tarkoitus oli lopettaa heti, kun rupeaa käveleminen tuntuun helpolle. Alkuunhan Masi lähtee liikkeelle vähän vaappuen ja epävarmasti. Käveli lopuksi kuitenkin jo hyvin normaalisti. Sitten iso kiitos ja lopetus, kun kaikki oli hyvin.

Torstaina lähdettiin harjuun talutuslenkille ensimmäisen kerran ilman heppaseuraa. Poni pelästyi vain postilaatikoita reissun aikana. Osasi käyttäyty tosi hyvin siis. Ainoa mikä meidän reissua vähän häiritsi oli vesisade. Siis vain mun tuurilla voi sataa sen tunnin, minkä mä olen lenkkeilemässä. Uitettuina, mutta onnellisina kuitenkin saavuimme takaisin tallille.

Tässä teille kännykkälaatuisia kuvia kiipeilyreissulta.

Viimeinen jyrkkä mäki.

 Perjantaina lähdettiinkin sitten kaverin kanssa käymään rannassa. Kävely reissu rantaan meni hyvin, poni oli viisas ja lompi rauhaksiin kaverin perässä. Masilla ei olisi todellakaan ollut kiire minnekään. Rannassa mentiin edellä veteen, eikä se tälläkään kertaa jännittänyt Masia. Itsestä rupesi vesi tuntuun jo vähän viileeltä, joten ihan niin pitkälle ei tällä kertaa kahlattu.

Siinä myöskin pari kännykkälaatuista kuvaa todisteena siitä, että järvessä oltiin!

Takaisin tulomatkalla sitten kävi ikävämmin, kun kaverin hevonen säpsähti lintuja ja kaveri putosi kyydistä. Kuulemma on märän hevosen selkä aika liukas. Onneksi ei pahasti kuitenkaan loppujen lopuksi sattunut. Masikin kerkesi jo vähän säikähtää, että meinaako se kaveri tosiaan jättää sen sinne yksin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Lauantaina sivuohjien kanssa pikku hölkkä liinassa. Ei ollut aikomustakaan mihinkään pelleilyyn, joten kurinpalautus varmasti meni perille. Laukat nousi hyvin ja oikea laukka kehittyy koko ajan. Tämän päivän suurin plussa oli ehdottomasti järjettömän viisas käytös pesarissa.

Sunnuntaina olisi suunnitelmissa taas irtohypytystä, joten siitä sitten taas ens kerralla :)

Mä ratsastin sillä!

Poni on hölkkäillyt liinassa ja käynyt pienillä kävelylenkeillä lähialueella yksin ja kavereiden kanssa. Laukat rupeaa sujumaan jo paljon paremmin myös oikeaan kierrokseen. Myös pesarissa seisoskelu rupeaa oleen jo ihan helppo juttu! :) Miten ylpeä voinkaan pienestä ponista olla!

Mutta viime päivien ehdoton kohokohta oli sunnuntaina. Mä ratsastin mun ponilla!! Ehkä seitsemän metriä kävelin, mutta sen voimalla flunssasta huolimatta olen ainakin viikon pelkkää hymyä. Opettaja oli juoksuttamassa Masin ensin, jonka jälkeen oli tosiaan ajatus kavuta kyytiin. Meni liinassa hienosti ja ravasikin vähän paremmin tällä kertaa, eikä ihan tikittänyt vaan. Juoksuttelun jälkeen tehtiin samaa jakkaralle kiipeemis ja pientä painoa selässä harjotusta. Oli vähän levoton polttiaisten takia, joten kerettiin jo miettiin, että jää tänään selkään meneminen haaveeksi. Parin kierroksen taluttelun jälkeen kuitenkin rauhoittui taas. Jatkettiin harjoitusta, kunnes sitten kiipesin kokonaan selkään istumaan. Istuin ihan hetken ja tulin alas. Poni oli ihmeissään, mutta kiltisti. Pari kierrosta käyntiä talutellen ja uudestaan kyytiin. Taaskin meni hienosti. Nyt pari askelta kävelyä, joka ensin vähän jännitti ponia, mutta pari viimeistä askelta käveli niin hienosti, että siihen oli hyvä lopettaa. Miten hieno se olikaan!

Mulla on myös todistusaineistoa siitä, että selässä oltiin ja käveltiin. Kuvat tosiaankin aivan kännykkä laatua, mutta tämä hetki oli pakko todistaa. Mä olin ensimmäisen kerran mun oman ponin selässä.

Nautin tästä hetkestä ja sairastan sen kunniaksi pientä kesä flunssaa, joten poni pitää ansaittuja vapaapäiviä!

Melkein selässä!

Viikkoon on taas mahtunut paljon. Ihan normaalisti juoksuttelua satula selässä ja nyt lisänä on roikkunut mukana jalustimetkin. Se on niin viisas lapsi! 

Mutta jotain viikon suurimpia kohokohtia. Maanantaina me lähdettiin kävelylle rantaan. Mukana oli tallilta toinen hevonen. Matka sinne sujui hienosti. Masi käveli rauhallisesti eikä hätkyillyt eikä pelkäillyt mitään. Rannassa se ensin ihmetteli suunta veden määrää. Talutin rannalle ja vähän jäi rantaan seisoskeleen, mutta pari kertaa kun pyysin niin käveli perässä veteen. Siis mitä?! Poni joka pelkää jokaista vesilätäkköäkin, se tuli järveen? Sai taas olla siis niin ylpeä. Mikä huikeinta se meni sinne ennen toista hevosta eli minun pyytämänäni.

Masi oli vedestä tohkeissaan ja olisi kovasti halunnut mennä toisen perässä ihan uimaan asti. Oma pituus oli rajotteellinen, joten me kahlailtiin niin pitkälle, että itseä oli vettä kainaloihin asti. Pois meneminen osoittautuikin hankalammaksi, kun ei meinannut malttaa lähteä ollenkaan. Olin kyllä niin ylpeä siitä pienestä poni lapsesta, kun se tuli veteen.

Takaisin tulomatka sujui myös oikeen nätisti. Ainoa mikä oli jännittävä oli alikulkutunneli. Oltiin tullessa menty tien yli, mutta takaisin mennessä halusin mennä alakautta. Tuli kuitenkin, mutta syöksyen sisään ja ulos. Hyväksyttäneen tämä, koska oli muuten kuin mallioppilas.

Tiistaina oli luvassa juoksutusta. Opettaja oli paikalla, joka touhusi liinanpäässä Masin kanssa. Laukkasikin tosi paljon paremmin taas tällä kertaa. Lopuksi olikin sitten luvassa jotain uutta. Jakkarallehan me ollaan jo kiipeilty Masin vieressä useammankin kerran. Nyt kuitenkin ollaan jo päästytilanteeseen, että jakkaralla seistessä pistin toisella jalalla painoa jalustimella ja makasin sen selän päällä. Ai, että se oli fiksusti! Ei yhtään ihmeissään :) Siitä tulee vielä ratsuponi!

Joka päivä se viisastuu ja viisastuu. Ei tajuakaan ihan aina, että kuinka paljon se onkaan jo oppinut. Ja vielä kuinka nopeasti se oppii asioita. Suuria eroja käytöksessä siihen verrattuna, kun tuli. Mutta myös todella suuria eroja ulkonäössä. Sehän oli ihan lapsi, kun se tuli. Nyt se on jo ison ponin näköinen.

Toukokuu 2012

Kesäkuu 2012

Heinäkuu 2012

Tässä taas tältä erää, eikä tosiaan nyt uusia kuvia. Seuraillaan vanhoista, että mitä muutosta on tapahtunut ja kyllähän sitä jotain on. Hienointa kuitenkin se ero käytöksessä :)

Vapaata ja Horzen paketti!

Alku viikon on todellakin poni pitänyt ihmisvapaata ja laiduntanut, joten nyt olisikin sitten taas loppuviikosta tarkoitus puuhastella jotain. Satula selässä juoksuttelua olisi kai pääasiassa luvassa, koska opettaja tuossa heitti, että selkään pitäisi elokuun aikana vielä mennä, kun on poni yötä ulkona. Kysymys tulikin, että menenkö mä ensimmäisenä vai ruvetaanko etsiin jotain joka kiipeää kyytiin. Hassua, että vastasin suorilta että mä tietenkin menen. Joku kun olisi tätä kysynyt multa kaksi kuukautta sitten, niin ehdoton vastaus olisi ollut, että en todellakaan! Kun ne pukit mitä sieltä on tullut on kerrankin nähnyt ja sen vauhdin määrän ei hinku ollut kyytiin suurikaan. Nyt aikaa on kulunut ja jotain on ilmeisesti tapahtunut, kun ei se enää hirvitä. Kyllähän Hellukin oli kova pukittaan, enkä mä senkään selkään pelännyt nousta. Huvittavinta tässä kuitenkin ehkä on juuri se ettei edes ole mitään tietoa siitä miten Masi siihen reagoi.

Kävinkin sitten maanantaina kaivamassa sen vihaamani turvaliivin äitin luota varastosta. Samalla käytiin hakeen 9-vuotias labradorinnoutaja Kaapo hoitoon. Ai, että miksikö vihaan sitä liiviä. Se on kuin luotiliivi, isännän sanoja lainaten. No opiskelijan budjetilla kun mennään, niin ei juuri nyt ole varaa ostaa palaliiviä. Kai se on tyydyttävä siihen mitä on, parempi kuitenkin olla jotain! Mokomaa liiviä olen kerran käyttänyt ja sillonkin putosin!

1.8. töissä istuessani vihdoin tuli se viesti, että Horzen paketti oli saapunut postiin! Oli kiusallista istua loppuilta töissä, kun tiesin saavani paketin "vasta" seuraavana päivän. Siellä olisi muun muassa vihdoin sopiva satulavyö ja omenanmakuiset kolmipalakuolaimet, joita todella odotin. Toivottavasti ovat hyvät ja paremmat tosiaan, kuin se suora kuolain.

Kävin tänään tosiaan paketin noutamassa postista! Pari huopaa, kuolaimet, satulavyö ja vaaleansininen fleeceloimi. Toinen huovista on punainen ja se oli paljon kivemman värinen oikeasti, kun mitä kuvassa oli. Onneksi otin sen vaikka ensin meinasin jättää sen ottamatta :) Mutta surkeudeksi 110 cm vyö ei riittänytkään kiinni?! Jäin suu auki ihmetteleen asiaa, mutta ei niin ei. Kaikki muu olikin hyviä. Kuvia ei löydy tällä kertaa. Tämän päivän juoksutuksesta tosin kuva, jossa on se punainen huopa.

Tänään olikin tosiaan juoksutusta ohjelmassa. Aloitetaan vaikka sillä, että poni oli ensimmäisen kerran pesarissa kiinni kahdeltapuolella! Se seisoi hienosti! Meillähän on käytössä välissä nuo turvapätkät eli jos nyt jotain tulisikin, niin napsahtavat poikki ennen kuin ehtii mitään vetopaniikkia tulla.

Juoksutuksessa oli tänään vauhtia. Liikkui reippaasti ja hientosti. Tallilla pari koiraa innostui haukkumaan, josta taisi sitten ottaa ne kierrokset tai sitten ne uudet kuolaimet. Ensimmäisen kerran meinaan yritti kenkästä mua. Teki sen vain kerran. Tilanteessa jossa pitkää sivua pitkin juoksin sen vierellä, että saatiin vähän liikettä raviin. Tästä koirat innostuivat, jonka seurauksena poni häkeltyi. Onneksi ei osunut ja tuli taas hyvä muistutus itselle, että se todella on sieltä takaa äkkipikainen.. No joo jotain positiivisempaa, oikea laukka on jo kivaa ja nousee hyvin. Vasempaan suuntaan onkin sitten vielä vaikeampaa ja tarjoaa paljon nostoissa väärää laukkaa, mutta treenataan treenataan. Kyllä sekin vielä aikanaan. Laukkaahan on liinassa kuitenkin melko vähän vielä tehty.

Lopuksi pesuhetki ja uskokaa tai älkää, poni oli kiinni! Ensimmäisen kerran! Nopea kastelu ja iso kiitos hyvästä käytöksestä. Kaiken kaikkiaan siis oikeen viisasta käytöstä tälle päivälle, kyllä saa taas olla ponista ylpeä! Se oli tänään siis jo hetkittäin, kuin aikuiset ponit konsanaan! :)

Nyt sitten ruvetaan miettiin, mistä meille löytyisi se sopiva satulavyökin vihdoin. Tietenkin myös seuraillaan millaista käytös uusien kuolainten kanssa on. Onhan ne hevosellekin suuhun hyvin erilaiset, suora ja kolmipalat. Toivon, että kaikki menisi hyvin, koska se olisi jo askel lähemmäksi "tavallisia" kuolaimia.

Hetki hetkeltä se oppii aina jotain uutta ja siitä saa olla ylpeä!