Vapaata ja Horzen paketti!

Alku viikon on todellakin poni pitänyt ihmisvapaata ja laiduntanut, joten nyt olisikin sitten taas loppuviikosta tarkoitus puuhastella jotain. Satula selässä juoksuttelua olisi kai pääasiassa luvassa, koska opettaja tuossa heitti, että selkään pitäisi elokuun aikana vielä mennä, kun on poni yötä ulkona. Kysymys tulikin, että menenkö mä ensimmäisenä vai ruvetaanko etsiin jotain joka kiipeää kyytiin. Hassua, että vastasin suorilta että mä tietenkin menen. Joku kun olisi tätä kysynyt multa kaksi kuukautta sitten, niin ehdoton vastaus olisi ollut, että en todellakaan! Kun ne pukit mitä sieltä on tullut on kerrankin nähnyt ja sen vauhdin määrän ei hinku ollut kyytiin suurikaan. Nyt aikaa on kulunut ja jotain on ilmeisesti tapahtunut, kun ei se enää hirvitä. Kyllähän Hellukin oli kova pukittaan, enkä mä senkään selkään pelännyt nousta. Huvittavinta tässä kuitenkin ehkä on juuri se ettei edes ole mitään tietoa siitä miten Masi siihen reagoi.

Kävinkin sitten maanantaina kaivamassa sen vihaamani turvaliivin äitin luota varastosta. Samalla käytiin hakeen 9-vuotias labradorinnoutaja Kaapo hoitoon. Ai, että miksikö vihaan sitä liiviä. Se on kuin luotiliivi, isännän sanoja lainaten. No opiskelijan budjetilla kun mennään, niin ei juuri nyt ole varaa ostaa palaliiviä. Kai se on tyydyttävä siihen mitä on, parempi kuitenkin olla jotain! Mokomaa liiviä olen kerran käyttänyt ja sillonkin putosin!

1.8. töissä istuessani vihdoin tuli se viesti, että Horzen paketti oli saapunut postiin! Oli kiusallista istua loppuilta töissä, kun tiesin saavani paketin "vasta" seuraavana päivän. Siellä olisi muun muassa vihdoin sopiva satulavyö ja omenanmakuiset kolmipalakuolaimet, joita todella odotin. Toivottavasti ovat hyvät ja paremmat tosiaan, kuin se suora kuolain.

Kävin tänään tosiaan paketin noutamassa postista! Pari huopaa, kuolaimet, satulavyö ja vaaleansininen fleeceloimi. Toinen huovista on punainen ja se oli paljon kivemman värinen oikeasti, kun mitä kuvassa oli. Onneksi otin sen vaikka ensin meinasin jättää sen ottamatta :) Mutta surkeudeksi 110 cm vyö ei riittänytkään kiinni?! Jäin suu auki ihmetteleen asiaa, mutta ei niin ei. Kaikki muu olikin hyviä. Kuvia ei löydy tällä kertaa. Tämän päivän juoksutuksesta tosin kuva, jossa on se punainen huopa.

Tänään olikin tosiaan juoksutusta ohjelmassa. Aloitetaan vaikka sillä, että poni oli ensimmäisen kerran pesarissa kiinni kahdeltapuolella! Se seisoi hienosti! Meillähän on käytössä välissä nuo turvapätkät eli jos nyt jotain tulisikin, niin napsahtavat poikki ennen kuin ehtii mitään vetopaniikkia tulla.

Juoksutuksessa oli tänään vauhtia. Liikkui reippaasti ja hientosti. Tallilla pari koiraa innostui haukkumaan, josta taisi sitten ottaa ne kierrokset tai sitten ne uudet kuolaimet. Ensimmäisen kerran meinaan yritti kenkästä mua. Teki sen vain kerran. Tilanteessa jossa pitkää sivua pitkin juoksin sen vierellä, että saatiin vähän liikettä raviin. Tästä koirat innostuivat, jonka seurauksena poni häkeltyi. Onneksi ei osunut ja tuli taas hyvä muistutus itselle, että se todella on sieltä takaa äkkipikainen.. No joo jotain positiivisempaa, oikea laukka on jo kivaa ja nousee hyvin. Vasempaan suuntaan onkin sitten vielä vaikeampaa ja tarjoaa paljon nostoissa väärää laukkaa, mutta treenataan treenataan. Kyllä sekin vielä aikanaan. Laukkaahan on liinassa kuitenkin melko vähän vielä tehty.

Lopuksi pesuhetki ja uskokaa tai älkää, poni oli kiinni! Ensimmäisen kerran! Nopea kastelu ja iso kiitos hyvästä käytöksestä. Kaiken kaikkiaan siis oikeen viisasta käytöstä tälle päivälle, kyllä saa taas olla ponista ylpeä! Se oli tänään siis jo hetkittäin, kuin aikuiset ponit konsanaan! :)

Nyt sitten ruvetaan miettiin, mistä meille löytyisi se sopiva satulavyökin vihdoin. Tietenkin myös seuraillaan millaista käytös uusien kuolainten kanssa on. Onhan ne hevosellekin suuhun hyvin erilaiset, suora ja kolmipalat. Toivon, että kaikki menisi hyvin, koska se olisi jo askel lähemmäksi "tavallisia" kuolaimia.

Hetki hetkeltä se oppii aina jotain uutta ja siitä saa olla ylpeä!